Kissateoria

Meillä on kissateoria: koira tulee luokse, kun käsketään, mutta kissa tulee, kun haluaa. Ombrelossa jokainen tulee töihin, koska haluaa tulla – ja kantava ajatus on, että hyvä työ syntyy luottamuksesta, ei valvonnasta.

Työaikaa ei ole määritelty, ja jokainen sovittaa työt muun elämänsä rytmiin. Joku on töissä aamulla seitsemältä, joskus joku tekee käynnin pyhäpäivänä – jos se hänelle sopii ja asiakas sitä toivoo. Lomia ei haeta, ne pidetään silloin kun itselle sopii. Pyydetään vain ilmoittamaan, jos on pitempään poissa. Kerran eräs terapeutti soittikin maanantaina ja kysyi: oiskohan mun pitänyt ilmoittaa, että olin lomalla viime viikon? Olisihan se ollut hyvä, mutta ei se mitään. Oliko muuten kiva loma?

Sama henki näkyy myös tiloissa. Jokaisessa Ombrelossa on sohva: sillä voi pitää palaverin, kokoontua kahvitauolle – tai ottaa päiväunet, jos nukuttaa. Silloin tällöin joku on kävellyt toimistoon ja löytänyt kollegan sohvalta unessa. Silloin on hiivitty hiljaa takaisin ovelle. Ei häiritä – lepääminen on osa työtä.
Luottamus ei synny käskemällä. Vuosien varrella porukka on jakanut sellaisia yksityisasioita, joita ei olisi ollut pakko jakaa, ja siitä on syytä olla kiitollinen. Se syntyy, kun jokainen tietää, että tässä porukassa on turvallista olla kokonainen ihminen.

Ja sama luottamus näkyy asiakastyössä. Asiakas kohtaa terapeutin, joka on paikalla ja tekee parhaansa – ei siksi, että on pakko, vaan siksi, että haluaa. Se on kissateoria käytännössä.