Kaksi aivoinfarktia vei sanat – puheterapian avulla Riikka rakentaa uutta arkea

Kaksi aivoinfarktia vei sanat – puheterapian avulla Riikka rakentaa uutta arkea

Entinen työnarkomaani täyttää nykyään kalenterin sijaan mieluummin värityskirjaa. Puheterapian, läheisten tuen ja rentoutumisen opettelun ansiosta Riikka on löytänyt uudenlaisen tavan elää arkeaan.

Kauhajoella asuva Riikka oli 44-vuotias, kun hänen elämänsä muuttui radikaalisti. Ensimmäinen aivoinfarkti tapahtui Riikan kotona vuonna 2023 ja toinen vuotta myöhemmin – jälkimmäinen huomattavasti vakavampana. Oireet olivat selvät: puhuminen tuntui äkkiä vaikealta ja kehon rajojen hahmottaminen hankalalta.
– Huomasin lyöväni jalkaani kaapinoveen, ja ihmettelin, miten en osaa hahmottaa rajojani, Riikka muistelee ensimmäistä kohtaustaan.

Hänen miehensä kutsuttua ambulanssin selvisi, ettei Riikka ensihoitajan pyynnöstä huolimatta saanut hymyä aikaiseksi: toinen suupieli vain roikkui.

Lääkärit eivät lopulta löytäneet fyysistä syytä infarkteille, mutta yksi tekijä nousi esiin: vuosikausia jatkunut kova stressi. Kun vuosi myöhemmin iski toinen infarkti, joka vei puhekyvyn ja kirjoitustaidon, sekä pian sen jälkeen kesken konsertin sattunut TIA-kohtaus eli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, oli jälleen pysähdyttävä ja mietittävä elämän rakentamista uudelleen.

Puheterapia kehitti sanavarastoja, rentoutumisesta tuli tärkeä rutiini

Riikan toipuminen alkoi keskussairaalan kuntoutusosastolla, jossa hän vietti useita viikkoja – jälkimmäisen infarktin jälkeen hoitojakso kesti jopa kaksi kuukautta. Sen jälkeen hän hakeutui Ombrelon tarjoamaan puheterapiaan Seinäjoelle saatuaan siitä hyviä suosituksia.
– Minulle oli tärkeää myös päästä osallistumaan kasvokkaisiin tapaamisiin verkkoterapian sijaan, Riikka lisää.

Puheterapiaa oli kahdesti viikossa, ja se tarjosi Riikalle konkreettisia harjoituksia ja työkaluja, joilla hän pystyi kehittämään tarkkaavaisuutta, havainnointia ja muistia. Alussa Riikan puhe oli hajanaista ja virheellistä, mutta terapeutin ohjauksessa sanat alkoivat pikkuhiljaa palautua. Vaikka väsymys ja jännitys edelleen vaikeuttavat puhumista ajoittain, on edistys ollut huomattavaa:
– Teen tunnollisesti aina läksyt ja osallistun terapiaan aktiivisesti, minkä uskon auttaneen myös paranemisprosessissa. Avomies on auttanut tehtävien tekemisessä, ja perheen kanssa touhuaminen auttaa myös puheen tuottamisessa, Riikka kertoo.

Toisen sairastumisjakson jälkeen Riikka perheineen teki vaikean päätöksen luopua maatilastaan. Päätös oli kuitenkin askel kohti rauhallisempaa elämää.

Palautumisen opettelu on ollut aivan uutta entiselle työnarkomaanille. Kiireinen elämäntyyli on vaihtunut värityskirjan täyttämiseksi. Myös päiväunien ottamista Riikka on yrittänyt opetella, sillä hän tietää unen olevan parantumisen kannalta ratkaiseva tekijä. 
– Toipumisaika on ollut minulle pysähtymisen ja uuden oppimisen aikaa. Olin aiemmin vahvasti työorientoitunut ja lepäsin harvoin edes loma-aikoina. Nyt minun on pitänyt opetella, miten rentoutua ja elää eri tavalla – taito, josta olisi varmasti hyötyä meille kaikille, Riikka kuvailee.

Puheterapeutti kannustaa ja auttaa etenemään askel kerrallaan

Arjen pienet haasteet, kuten puheluiden hoitaminen tai aikataulujen muistaminen, ovat helpottuneet harjoitusten myötä – onpa perhekalenterikin ollut apuna arjen järjestelyssä. Riikka opetteli toipumisaikanaan kertomaan ihmisille avoimesti afasiastaan, kielellisestä häiriötilastaan, joka vaikuttaa yhä puheen tuottamiseen. Tieto on auttanut muita ymmärtämään ja antamaan aikaa hänelle puheen tuottamiseen.
– Minulla on yhä haasteita numeroiden muistamisessa ja hahmottamisessa. Olin juuri tällä viikolla lapsen neuvolassa tuntia aiemmin kuin piti, hän muistelee nauraen.

Välillä oman edistyksen huomaaminen on ollut haastavaa, mutta terapeutin palaute on vahvistanut, että suunta on jatkuvasti ollut oikea. Riikka on arvostanut erityisesti sitä, kuinka ihmisläheinen ja kannustava hänen terapeuttinsa on ollut:
– On hienoa, että hän on aidosti läsnä ja selvästi kiinnostunut siitä, mitä minulle kuuluu. Olen voinut luottaa hänen asiantuntemukseensa täysin, Riikka kertoo.

Riikka on myös kokenut selkeän ohjauksen tärkeäksi osaksi kuntoutusta:
– Pidän siitä, että terapeutti kertoo aina hyvin ja selkeästi, mitä seuraavaksi tehdään ja miksi. Se auttaa ymmärtämään, mihin harjoitukset tähtäävät, Riikka sanoo.

Muutama kuukausi sitten Riikka suoritti ajokokeen saatuaan ajokorttinsa takaisin yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Seuraavaksi on edessä pohdinta siitä, millainen työrytmi ja arki sopivat uuteen elämänvaiheeseen. Pian vuorossa ovat myös neuropsykologiset testit, joiden pohjalta arvioidaan jatkoterapian tarve. Yksi asia on kuitenkin varma: uusi, rauhallisempi elämänrytmi on tullut jäädäkseen.